MR. J

Kohtaamiseni Mr. J:n kanssa

Näin hänet jo kaukaa. Pitkä, hoikka, jäntevä mies. Ei yhtään sellainen kuin muistelin hänen viime kerralla näyttävän. Tosin, silloin olin taas parin promillen humalassa, rakastaen elämääni juuri sellaisena kuin sitä elin. Näkemättä ketään muita kunnolla ympärillä. Ahdistuin hetkellisesti miettiessäni viime kuukausien tapahtumia. Rakkautta, epävarmuutta, menetystä ja lopun tunnetta. Sitten sysäsin syrjään kaikki arkiset ajatukset ja keskityin vain tähän hetkeen. Vain näihin uusiin tiloihin, uusiin paikkoihin ja tähän uuteen ihmiseen. Olin saanut sijoituksen uuteen kohteeseen.

Tuo kaikki tapahtui juuri ennen joulua. Kävimme tutustumassa pomoni ja kollegani kanssa asiakkaamme uusiin tiloihin ja totesin, että täällä tulisin jatkossa viettämään kolme päivää viikosta, kahdeksan tuntia päivässä.

Siitä pari viikkoa eteenpäin olin lomalla ja siitä pari viikkoa eteenpäin olin jo eronnut edellisestä suhteestani. Olin tavallaan vihainen, että olimme luovuttaneet niin helposti, tavallaan väsynyt siihen kaikkeen yrittämiseen, mutta kaikkein eniten olin pettynyt. Itseeni.

Aikaisemmin jos minulle oli tullut eroja, olin hyvin eristäytyvä, ja muita ihmisiä välttelevä. Töissä käyminenkin tuntui vaikealta. Yht äkkiä huomasin, että tällä kertaa nimenomaan töissä käyminen tuntui kaikkein helpottavimmalta tähän tilanteeseen.

Huomasin että aloin yhä enemmän ja enemmän viihtyä tuon tumman, hoikan miehen seurassa. Kutsukaamme häntä vaikka Hra J:ksi. J:n seurassa pystyin olemaan oma itseni, nauramaan ja flirttailemaan. Hänen kanssaan tunsin oloni turvalliseksi. Tai tavallaan tunsin. Kuulin että hänkin oli juuri eronnut ja hän kävi aktiivisesti treffeillä. Aluksi mietin, että miksi tuo tieto edes liikuttaa minua. Mutta kun eräänkin kerran sain häneltä kutsun MP –messuille, jouduin käymään itseni kanssa kovan väittelyn, jossa päädyin kieltäytymään kutsusta.

Sitten, 14.2. saadessani uuden kutsun lähteä asiakkaiden kanssa illanviettoon, lopulta annoin itselleni periksi. Mitä minulla olisi menetettävää. Lähdin avoimin mielin ja ajattelin, että voisin jatkaa iltaa tuttuihin menomestoihin, jollei tämä olisikaan sitä mitä olin ajatellut. Jos toinen olisikin epäkohtelias, sovinisti tai ihan mitä muuta vain, mitä hän ei normaalisti ollut.

No, hänhän oli, kuten arvata saattaa, oikein unelmien herrasmies. Hän piti minusta huolen jokaista sekuntia myöden. Hän maksoi kaiken sillä kertaa ja muisti olemassaoloni joka hetki.

Ilta ei ehtinyt edes jatkua kovin pitkälle, kun tuo hurmaava, seksikäs ja kaikin puolin kohtelias mies kysyi ”teille vai meille”? Olin siinä vaiheessa jo aivan sulaa vahaa ja olisin antanut hänelle varmasti vaikka siinä paikassa jos hän olisi minulta sitä pyytänyt.

Lähdimme siitä kiitämään kohti asuntoani. Ja siinä vaiheessa tuo herrasmies, joskin ujo sellainen, unohti jo jäykän käytöksensä. Tosin huomasin pitäessäni kättä hänen reidellään, ettei muut paikat olleet menettäneet jäykkyyttään.

Itse pidän melko varovaisesta ja rauhallisesta etenemisestä, joten jätin hänet rauhaan taksimatkan ajaksi. Se tosin taisi luoda epävarmuutta toiselle, koska jouduin perillä vakuuttamaan, että olin täysin varma, että halusin rakastella hänen kanssaan. Halusin vaikka meillä oli jonkin verran ikäeroa.. minä olin 28 ja hän 47.

Kun viimein sain hänet vakuuttuneeksi asiasta, ja seisoimme sillä hetkellä keittiössäni, alasti, hän nosti minut syliinsä. Suuteli intohimoisesti. Kantoi sänkyyn. Ja suuteli minua kuin olisi ollut hukkumassa.

Hänen ei tarvinnut edes koskettaa minua huomatakseen, kuinka valmis olin ottamaan hänet sisääni. Hän oli yläpuolellani. Suuteli minua intohimoisesti. Ja samaan aikaan tuli syvälle sisälleni.

Ja hän oli niin Iso. Hän tuntui täyttävän minut Hän oli kuin luotu minulle!

Yleensä en edes välttämättä ensimmäisellä kerralla saa orgasmia. Mutta tämä ihminen piti siitä huolen. Tämä ihminen halusi miellyttää minua kaikin keinoin. Tämän ihmisen kanssa tunsin, että hänen kanssaan haluan seuraavana aamuna herätä hänen viereltään.