Kohtaamiseni Mr. J:n kanssa
Näin hänet jo kaukaa. Pitkä, hoikka, jäntevä mies. Ei yhtään
sellainen kuin muistelin hänen viime kerralla näyttävän. Tosin, silloin olin
taas parin promillen humalassa, rakastaen elämääni juuri sellaisena kuin sitä
elin. Näkemättä ketään muita kunnolla ympärillä. Ahdistuin hetkellisesti
miettiessäni viime kuukausien tapahtumia. Rakkautta, epävarmuutta, menetystä ja
lopun tunnetta. Sitten sysäsin syrjään kaikki arkiset ajatukset ja keskityin
vain tähän hetkeen. Vain näihin uusiin tiloihin, uusiin paikkoihin ja tähän
uuteen ihmiseen. Olin saanut sijoituksen uuteen kohteeseen.
Tuo kaikki tapahtui juuri ennen joulua. Kävimme tutustumassa
pomoni ja kollegani kanssa asiakkaamme uusiin tiloihin ja totesin, että täällä
tulisin jatkossa viettämään kolme päivää viikosta, kahdeksan tuntia päivässä.
Siitä pari viikkoa eteenpäin olin lomalla ja siitä pari
viikkoa eteenpäin olin jo eronnut edellisestä suhteestani. Olin tavallaan
vihainen, että olimme luovuttaneet niin helposti, tavallaan väsynyt siihen
kaikkeen yrittämiseen, mutta kaikkein eniten olin pettynyt. Itseeni.
Aikaisemmin jos minulle oli tullut eroja, olin hyvin
eristäytyvä, ja muita ihmisiä välttelevä. Töissä käyminenkin tuntui vaikealta.
Yht äkkiä huomasin, että tällä kertaa nimenomaan töissä käyminen tuntui
kaikkein helpottavimmalta tähän tilanteeseen.
Huomasin että aloin yhä enemmän ja enemmän viihtyä tuon
tumman, hoikan miehen seurassa. Kutsukaamme häntä vaikka Hra J:ksi. J:n
seurassa pystyin olemaan oma itseni, nauramaan ja flirttailemaan. Hänen
kanssaan tunsin oloni turvalliseksi. Tai tavallaan tunsin. Kuulin että hänkin
oli juuri eronnut ja hän kävi aktiivisesti treffeillä. Aluksi mietin, että
miksi tuo tieto edes liikuttaa minua. Mutta kun eräänkin kerran sain häneltä
kutsun MP –messuille, jouduin käymään itseni kanssa kovan väittelyn, jossa
päädyin kieltäytymään kutsusta.
Sitten, 14.2. saadessani uuden kutsun lähteä asiakkaiden
kanssa illanviettoon, lopulta annoin itselleni periksi. Mitä minulla olisi
menetettävää. Lähdin avoimin mielin ja ajattelin, että voisin jatkaa iltaa
tuttuihin menomestoihin, jollei tämä olisikaan sitä mitä olin ajatellut. Jos toinen
olisikin epäkohtelias, sovinisti tai ihan mitä muuta vain, mitä hän ei
normaalisti ollut.
No, hänhän oli, kuten arvata saattaa, oikein unelmien
herrasmies. Hän piti minusta huolen jokaista sekuntia myöden. Hän maksoi kaiken
sillä kertaa ja muisti olemassaoloni joka hetki.
Ilta ei ehtinyt edes jatkua kovin pitkälle, kun tuo
hurmaava, seksikäs ja kaikin puolin kohtelias mies kysyi ”teille vai meille”?
Olin siinä vaiheessa jo aivan sulaa vahaa ja olisin antanut hänelle varmasti
vaikka siinä paikassa jos hän olisi minulta sitä pyytänyt.
Lähdimme siitä kiitämään kohti asuntoani. Ja siinä vaiheessa
tuo herrasmies, joskin ujo sellainen, unohti jo jäykän käytöksensä. Tosin
huomasin pitäessäni kättä hänen reidellään, ettei muut paikat olleet
menettäneet jäykkyyttään.
Itse pidän melko varovaisesta ja rauhallisesta etenemisestä,
joten jätin hänet rauhaan taksimatkan ajaksi. Se tosin taisi luoda epävarmuutta
toiselle, koska jouduin perillä vakuuttamaan, että olin täysin varma, että
halusin rakastella hänen kanssaan. Halusin vaikka meillä oli jonkin verran
ikäeroa.. minä olin 28 ja hän 47.
Kun viimein sain hänet vakuuttuneeksi asiasta, ja seisoimme
sillä hetkellä keittiössäni, alasti, hän nosti minut syliinsä. Suuteli
intohimoisesti. Kantoi sänkyyn. Ja suuteli minua kuin olisi ollut hukkumassa.
Hänen ei tarvinnut edes koskettaa minua huomatakseen, kuinka
valmis olin ottamaan hänet sisääni. Hän oli yläpuolellani. Suuteli minua
intohimoisesti. Ja samaan aikaan tuli syvälle sisälleni.
Ja hän oli niin Iso. Hän tuntui täyttävän minut Hän oli kuin
luotu minulle!
Yleensä en edes välttämättä ensimmäisellä kerralla saa
orgasmia. Mutta tämä ihminen piti siitä huolen. Tämä ihminen halusi miellyttää
minua kaikin keinoin. Tämän ihmisen kanssa tunsin, että hänen kanssaan haluan
seuraavana aamuna herätä hänen viereltään.